Tämä blogi päättyy. Hei sitten ja viimeinen kuva = minä 21.8.2007 Krederican majalla 2,5 kilometrissä aamutuimaan (Andrejn ottama kuva).
Slovenia on patikointikohteena monella tapaa Suomen vastakohta. Tässä tietopaketti maiden eroista ja mitä kannattaa huomioida.
Suomessa (esim. Saariselkä) maasto pääosin tasaista -- Sloveniassa (Juliaaniset Alpit) mennään ylös-alas.
Suomessa teltta (+makuupussi) on tärkeä ottaa mukaan joskin ilmaisista autiotuvista voi löytää puulaverin -- Sloveniassa Juliaanisilla Alpeilla teltan pystytys on kielletty eikä sitä tarvitse (eikä makuupussia), koska tiheä verkosto vuoristohostelleja tarjoaa patjan ja lämpimän peiton 15-20 eurolla per yö (majojen välimatka pisimmillään 5-6 tuntia).
Suomessa juomakelpoista vettä löytää maastosta tasaisin väliajoin -- Sloveniassa vesi pitää kantaa mukana ja lisää pullovettä saa ostaa vuoristomajoista.
Suomessa keittimet ja kattilat kuuluvat retkivarustukseen -- Sloveniassa jätä ne suosiolla pois ja syö vuoristomajoissa (3-5 euroa ateria), sieltä saa myös hyvää teetä.
Suomessa viikon retkellä kannetaan viikon (kuiva)muonat -- Sloveniassa riittää, kun kantaa leipää ja juustoa, joita voi haukata majojen välillä.
Suomessa täytyy osata lukea karttaa ja suunnistaa -- Sloveniassa vuoristopolut on selkeästi merkitty punaisella maalilla kiviin/kallioon 5-10 metrin välein ja risteyskohdissa on kyltit.
Suomessa ei maastoon kuole ellei töppäile todella pahasti -- Sloveniassa vuosittain kuolee ihmisiä rajuilmoilla salamaniskuihin ja vuorilta putoillessaan.
Suomessa ota tarpeeksi lämmintä vaatetta mukaan -- Sloveniassa myös.
Jos Suomessa rinkka painaa viikon alussa 25 kg ja lopussa 20 kg, niin Sloveniassa koko matkan ajan 10-12 kg. Hyvää matkaa!
Ai niin, vielä kuva blogin nimikkojoesta Socasta, jonka vesi on turkoosia kuin Uudessa Seelannissa.
Briefly in English. Finland vs. Slovenia. The photos are from Krederica mountain hut and Soca river. Otherwise the text describes differences between Finland and Slovenia, if you want to go trekking. Ask me translation in English, if necessary.
Ohessa Google Earthin näkemys miltä Triglav (nuoli) näyttää pohjoisesta.
Patikointireitti sinne 20.-21.8.2007:
Briefly in English. Route to Triglav. The first Google Earth image shows Triglav from north. The second displays my walking route.
Viimeisenä päivänä, sunnuntaina 26.8.2007, käytiin Logatecin lähellä kukkulalla kävelemässä (minä, Andrej, Nejc).
Jälleen hämmästyin, että siellä huipulla oli täysverinen majatalo = ravintola ja hostelli. Vaikka olihan Andrej sanonut, että on. Jotenkin en silti uskonut. Vieressä oli myös torni, johon kiipesin ottamaan kuvan.
Hauska slovenialainen juttu sekin, että liki jokaisen merkittävän kukkulan huippu on miehitetty kirkolla. Miksi näin? Tapa voi kuulemma periytyä osmannien valtakunnan aikoihin, jolloin kukkulan huiput ja niiltä viitotut merkit olivat keino viestiä asioita nopeasti halki valtakunnan. Moista tapaa ei toki enää ole, mutta yhtä kaikki huiput on sittemmin otettu uusiokäyttöön.
Kävimme myös Ljubljanan eläintarhassa.
Oli ihan ok eläintarha. Paikallisena piirteenä tarha oli sovitettu mäenrinteen maastoon, joten pieneltä jumppakävelyltä ei sielläkään välttynyt.
Tähän päättyi matka. Lensin kotiin turvallisesti ja huomenna töihin. Suuret kiitokset Andrej, Mojca ja Nejc.
Briefly in English. Local views. The first photo is from a hill top tower near Logatec. Again, there was a restaurant/hostel for hikers and bikers full of people spending nice time on Sunday. We also visited the Ljubljana zoo. After that I flew home safely.
Many thanks to Andrej, Mojca, and Nejc, my Slovenian friends.
Velika Planinaan mennakseen maksetaan kymppi (takalainen raha on euro) ja mennaan gondolilla korkealle, joskin voi myos kavella tai menna pyoralla. Se on suuri tasainen kentta 1600 metria merenpinnan ylapuolella.
Majoja on yhdella silman laskemalla 50, alueella yli sata. Pieni osa toimii alkuperaistarkoituksessa eli paimenten majoina, osa on yksityisia (talvella hiihtomajoja), osa toimii ravintoloina tai sielta saa muuta palvelua.
Alla perinneateria = vastalypsetty maito, jotain jauhokasoja ja sen paalla porsaanlihaa hyvin sailyvassa muodossa. Ihan ok maku.
Lisaa kuvia...
Viimeksi kuvattu herra on pukeutunut perinteiseen puusta tehtyyn sadetakkiin.
Paivan paatteeksi tunsin olevani Homer Simpson, kun keinu romahti paalleni. Hullun tuuria olin keinussa taka-asennossa eika mikaan hirsi pudonnut paalleni tai kukaan ollut viereisessa keinussa. Andrej kaansi leikkikentan tekstin: kaytat naita valineita omalla vastuulla.
Tama on enemman jokamiehen hommaa kuin Triglav. Helppoa kavelya 800 metria makea ylos pari tuntia. Ylhaalla hotelli/ravintola kuten Triglavin alapuolella. Sen jalkeen jonkun matkaa lisaa ja Krn-jarvi.
Vokaalien puutteessa voi harjoitella lausumaan "körn", niin on ok.
Krn-vuorella emme kayneet, olisi vaatinut 2 lisatuntia.
Paikallinen metsastaja naytti yhden 1. maailmansodan bunkkerin ja lisaa nakyi kiikarilla vuorenhuipuilla.
Sloveeneille se oli kovaa aikaa, taistelivat vastatusten, osa Italian puolella, osa Itavallan.
Reittiverkosto alkaa hahmottua. Sen sijaan etta tekee pistotyyppisia retkia tielta kohteeseen ja takaisin, pystyisi pitempiakin.
Kuva on Piranista, edessa Andrej ja Nejc, taaempana Mojca. Nejcille luen sloveniankielisia satukirjoja, lapi menee kuin haka ja han ymmartaa, vaikka itse en ymmarra mita luen. No toki olen oppinut eri elaimet sloveniaksi.
Pari muuta kuvaa Piranista.
Muuten tulin tanaan ymmartaneeksi, etta taalla yha kaytetaan perinteisia allasmenetelmia suolan keraamiseksi meresta. Businesta he eivat osaa. Pienin turisteille myytava suolaera on naet 5 kiloa. Huh.
Kun juna pysahtyi, kavelimme 2-3 kilometria silmukkalenkin. Oli valtavaa ja seinat korkealla kuin katedraalissa. Luolaston osien valille oli rakennettu siltoja.
Ei saanut valokuvata, koska salama hairitsee sokeita kaloja. Moni kuvasi. Niin minakin. En kuitenkaan salamalla. Alla Andrej.
Se siita. Viela kuva Slovenian eraasta ihmeesta...
Kyseessa on saari, Slovenian ainoa saari (!). Sijaitsee Bledin jarvessa.
Loppupaiva sujui paaosin kaupunkiolosuhteissa. Muuten olen huomannut, etta eilinen 2 km laskeutuminen oli liikaa jaloille. Taytyy katsoa miten jatkuu.
Ma 20.8.2007 herattiin aikaisin ja lahdettiin ajamaan kohti Andrejn suosimaa patikoinnin aloituskohtaa. Triglaville paasee monesta paikasta, mutta tama on kuulemma hankalin, eniten nousua. (Hmm, en mina sita pyytanyt, mutta olkoon nain.) Luvatut sateet alkoivat pian. Kuva valiin.
Nousua tuli paivalle 1700 metria jonka jalkeen paadyimme Krederican majalle 5 tunnissa, josta sateen ja sumun sekainen kuva.
Nama Slovenian vuoristomajat ovat parempia kuin missaan, ne ovat itse asiassa hotelleja, josta saa tilata ruokaa.
Mina en sita uskonut ja siksi kannoin liikaa tavaraa makea ylos. No oli miten oli, vaihdoimme litimarat varusteet ja ryhdyimme nukkumaan.
Tanaan ti 21.8.2007 jatkoimme aamulla kohti Triglavia, jossa oli jo iso tsekkiryhma.
Olin siella pian minakin.
Laskeuduimme alas sitten ja palasimme autolla Logateciin.
Muuten sanottakoon, etta nama Slovenian patikoinnit ovat eri juttu kuin vaikka Uudessa Seelannissa. Taalla ei menna tasaisella juuri ollenkaan vaan makea ylos ja alas, kuten seuraavassa kuvassa Andrej nayttaa.
Huomioikaa nuo tikut. Kahta katta on pakko kayttaa monissa paikoissa.
No tama tasta, en ehdi kirjoittaa enempaa, kun pannukakku odottaa poydassa.
Slovenialainen ystäväni Andrej lähettelee joka vuosi emailia, jossa houkuttelee Triglav-vuorelle patikoimaan. No nyt sen teen. Samalla katkeaa viikoksi työputki ja melontaputki. Hyvä on rasittaa välillä jalkojakin.
Triglav on osa Juliaanisia Alppeja Slovenian luoteiskulmassa lähellä Italian ja Itävallan rajaa. Blogin nimi Soca on sikäläinen joki.
Briefly in English. Motivation of travel. My Slovenian friend Andrej emails me every year and lures me to Triglav, the highest peak in Slovenia located in Julian Alps. Now I will do it. The travel will last one week from 19th to 26th August 2007. The blog name Soca is a beautiful river there.
